Lainsäädäntöjuttuja maanantain ratoksi

Lyhyesti valmismatkalaista ja kuluttajasuojalaista

Valmismatkalaki

Valmismatkalainsäädäntöön kuuluu kaksi olennaista osaa, valmismatkalaki ja laki valmismatkaliikkeestä.

Valmismatkalaki on se, joka säätelee matkustajan ja matkanjärjestäjän välistä sopimussuhdetta. Laissa valmismatkaliikkeestä puolestaan säädetään matkanjärjestäjien rekisteröinnistä ja velvollisuudesta asettaa vakuus kuluttajavirastolle. Vakuudella turvataan asiakkaiden matkanjärjestäjälle maksamat rahat matkanjärjestäjän konkurssin tai maksukyvyttömyyden varalta.

Valmismatkalakia päivitettiin vuonna 2009. Nykyisen lain mukaan valmismatka on sellainen matkailupalvelu, joka koostuu vähintään kahdesta palvelusta, joita asiakas ei voi ostaa erikseen hinnoiteltuna, esimerkiksi lennot ja hotelli tai majoitus ja ohjelmapalvelu. Sellainen kokonaisuus, jolla ilmoitetaan yhteishinta, on aina valmismatka. Matkanjärjestäjä on velvollinen myös kertomaan asiakkaalle selkeästi etukäteen, onko tämän ostama matka on valmismatka.

Valmismatkat antavat matkustajalle paremman oikeussuojan, kuin erilliset ostetut palvelut. Valmismatka-asiakkaalla on useimmiten oikeus peruuttaa matka ylivoimaisen esteen sattuessa maksamalla peruutuskulut. Lisäksi matkanjärjestäjällä on velvollisuus avustaa matkustajaa, jos tämä joutuu matkallaan hätätilanteeseen.

Lakimuutos on aiheuttanut muutoksia myös asiakkaan turvallisuuteen ja terveysmääräyksiin liittyvistä kysymyksistä tiedottamiseen. Asiakas saa nyt entistä tarkempaa tietoa matkakohteensa mahdollisista terveysriskeistä ja matkavakuutuksen tärkeyttä korostetaan.



 Kuluttajansuojalaki

Kuluttajansuojalaki koskee kulutushyödykkeiden (sisältää tavarat ja palvelukset) tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Laki ei siis koske yritysten välistä kauppaa eikä kuluttajien keskenään harjoittamaa kaupankäyntiä.

Kuluttajansuojalaki säätelee esimerkiksi markkinointia, kuluttajankauppaa, koti- ja etämyyntiä, kulutusluottoja, taloelementtien kauppoja ja rakennusurakoita, rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä, aikaosuuksien ja pitkäkestoisten lomatuotteiden myyntiä. Lisäksi siinä säädetään sopimusehdoista, sopimusehtojen sääntelystä ja sopimusten sovittelusta ja tulkinnasta.

Kuluttajansuojalaki suojaa ja ohjaa sekä kuluttajaa että elinkeinonharjoittajaa. Se suojaa kuluttajan oikeuksia ja on ohjenuorana ongelmatapausten ratkomisessa. Yrittäjälle kuluttajansuojalaki antaa ohjeet siitä, missä rajoissa hän voi tehdä markkinointia ja mainontaa, sopimuksia, mikä on sallittua tuotteiden toimituksissa, miten toimitaan tuotevirheiden korvaustapauksissa, millaiset maksutavat ja -ajat ovat sallittuja ja niin edelleen.
 

Pakottavat lain säännökset kuluttajasuojalaissa


 Pakottavuus kuluttajansuojalainsäädännössä tarkoittaa sitä, että lain määräyksiä on noudatettava. Jos näin ei tehdä, riitatilanteet ratkaistaan kuluttajan eduksi. Laissa todetaan tästä näin: "Sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä tilaajan vahingoksi, on mitätön, jollei jäljempänä toisin säädetä." (esim. Kuluttajansuojalaki luku 5, 2§)



Tietosuoja kuluttajalle suunnatussa verkkokaupassa


Kuluttajalla on  Suomessa tietosuojaoikeuksia verkkokaupankäynnissä. Ne ovat tiedonsaantioikeus, tarkastusoikeus, oikeus saada tiedot korjatuksi ja kielto-oikeus. Ongelmatapauksissa Suomessa auttaa tietosuojavaltuutetun toimisto.

Käytännössä tämä tarkoittaa kuluttajille suunnatussa  verkkokaupassa, että verkkokauppias on velvollinen varmistamaan, että yrityksen rekisterissä olevan asiakkaan tiedot ovat oikein. Niitä ei saa luovuttaa kolmannen osapuolen käyttöön ilman asiakkaan lupaa. Verkkokaupalla täytyy olla sivuillaan rekisteriseloste, jossa kerrotaan kuluttaja-asiakkaalle, kuka henkilötietoja käsittelee, missä tarkoituksessa, luovutetaanko tietoja edelleen ja miten ja mistä kuluttaja voi tarkastaa ja korjata omat tietonsa tai tehdä kiellon niiden käyttämisestä markkinointitarkoituksiin.



Etämyyntisäännökset elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä kaupassa


Kuluttajansuojalain 6. luku säätelee etämyyntiä Suomessa. Laki pätee kaupankäyntiin, jossa kuluttajaostaja ja elinkeinonharjoittaja-myyjä ovat molemmat Suomessa. Toisinaan lakia sovelletaan myös rajat ylittävään kauppaan. Etämyyntiä on käytännössä puhelimitse, postitse, television tai tietoverkkojen tai muun välineen kautta tehtävä kauppa, jossa osapuolet eivät ole yhtä aikaa läsnä tekemässä sopimusta.

Etämyyntisäännöksissä määritellään sopimuskäytännöt etämyynnille ja tuotteen palautus- ja peruutusoikeudet. Säännöksissä määritellään myös, mitä tietoa myyjän on vähintään toimitettava tuotteesta tai palvelusta kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä, kuten ostohinta, tuotteen tai palvelun pääominaisuudet, toimituskulut sekä sopimus- ja maksuehdot.

Etämyyntisäännöksissä määrätään

• mitä ennakkotietoja kuluttajalle on annettava hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä
• tietojen vahvistamisesta kuluttajalle
• peruuttamisoikeudesta ja sen rajoituksista
• suorituksen palauttamisesta
• sopimuksen täyttämisestä etämyynnissä
• tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä
• vastuusta vastaanotetusta suorituksesta ja korvauksesta saadusta hyödystä
• luottosopimuksen peruuntumisesta
• viivästyskorosta

Muotovapaus yritysten välisissä sähköisen kaupankäynnin sopimuksissa

Yritysten välisessä kaupassa pätee sopimusvapaus, joka tarkoittaa sitä, että sopimusosapuolet voivat keskenään päättää sopimuksiensa oikeuksista ja velvollisuuksista. Lisäksi näitä sopimuksia koskee muotovapaus eli laki ei määrää sopimuksen muotoa, vaan yritykset voivat tehdä keskinäiset sopimuksensa parhaaksi katsomallaan tavalla. Sopimus voi olla esimerkiksi suullinen tai erityisesti sähköisessä kaupankäynnissä sähköinen.

Myös kansainvälistä kauppaa koskee sopimusvapaus ja muotovapaus. Jos syntyy riitatilanteita, on sopimusosapuolten kuitenkin pystyttävä todentamaan sovitut asiat, joten sopimusehdot, yritysten oikeudet ja velvollisuudet on syytä sopia kirjallisesti.